Kasvatus
Fin*Pantheriina's kasvattajanimi hyväksyttiin FIFE:ssä toukokuussa 2003. Tarkoituksena on kasvattaa bengaleita pienimuotoisesti kotioloissa, mikä tarkoittaa noin yhtä pentuetta vuodessa. Jotta pennut saisivat kaiken mahdollisen huomion ja niistä kasvaisi sosialistuneita kissoja, meillä on ainoastaan yksi pentue kerrallaan. Meille on erittäin tärkeää, että pennut saavat kasvaa kotonamme lemmikkeinä, täysvaltaisina perheenjäseninä. Tätä toivomme pennuillemme myös uusissa kodeissa. Ensisijaisena tavoitteena on kasvattaa kissoista lempeäluonteisia ja terveitä, bengalin rotustandardin täyttäviä sydämenvaltaajia. Tulevaisuuden haavekuvissa siintävät myös upearuusukkeiset ja erittäin lämpimänsävyiset ruskeatäplikkäät pikku bengalit. Toisena, ehkä jopa lähitulevaisuuden toiveenamme, olisi myös meidän osaltamme, laajentaa suomessa suhteellisen pientä bengalien geenipohjaa.
Me
Ketkä sitten vaikuttavat Pantheriina's nimen taustalla; nimen alla kasvatan minä Riina. Olen ammatiltani kätilö ja työskentelen Pohjois-Karjalan Keskussairaalassa. Perheeseeni kuuluu kissojen lisäksi myös avomieheni Tuomo, joka opiskelee tietojenkäsittelyn tradenomiksi (AMK).
Kissojen lisäksi minulle ei juuri muuhun aikaa sitten jääkään. Urheiluharrastukset ovat minulta saaneet jäädä, vaikka olemmekin molemmat Sotkamon urheilulukion käyneitä. Tuomo jaksaa vielä tosissaan harrastaa pesäpalloa ja hän pelaakin Superpesistä Joensuun Mailassa. Näyttelyissä käymme aina kun se suinkin on aikataulullisesti mahdollista.
Mistä kaikki sai alkunsa?
Olen syntymästäni asti elänyt kissojen kanssa, muutamaa vuotta lukuunottamatta. Jo kauan ennen kuin tiesinkään bengaleiden olemassaolosta, olin tutustunut eri kissarotuihin ja yritin löytää itselleni sen oikean. Olin erityisen ihastunut siamilaisiin ja kaikkiin sinisiin kissoihin.
Vuonna 1998 ollessani au pair:na Seattlessa, USA:ssa, näin ensimmäisen kerran kuvan bengalista. Se komeili kokosivun otoksena sunnuntain Seattle Timesin etusivulla ja minä olin myyty. Lähdimme heti samana päivänä isäntäperheen kanssa katsomaan näitä ihastuksia näyttelyyn. Kohtaamiseni bengaleiden kanssa oli todellakin rakkautta ensisilmäyksellä. Olin löytänyt oman rotuni ja kertaakaan ei ole tarvinnut katua.
Kypsyttelin ajatusta omasta bengalista pitkään vielä suomeen tuloni jälkeenkin, olinhan opiskelija, vailla aikaa ja rahaa. Lopulta kuitenkin tein päätöksen, menin opiskelujen ohella osa-aikatöihin ja otin kasvattajaan yhteyttä. Kuinka ollakaan heillä oli juuri ruskeatäplikäs naaras vapaana. Vajaa kaksi kuukautta sen jälkeen (2/02) Hipsu tuotiin minulle ja olin ihan onnesta mykkyrällä. Tähän mennessä yhteiselomme on poikinut kaksi pentuetta, sekä paljon iloa ja joskus myös kyyneleitä ja painokelvottomia sanoa….
|  |
